Muutoin matka meni hyvin. Myös amerikan pään viranomaisista selvisimme ilman suurempia kuulusteluja. Lontoossa törmäsimme tuttuihin ja söimmekin lounasta yhdessä Reijan ja Niilon kanssa ennen kuin lähdimme tahoillemme, he San Fransiscoon ja me kohti Charlottea. Pitkällä lennolla pelasimme, kuuntelimme musaa, katsoimme elokuvia, kudoimme sukkaa (Riikka), hepuloimme ja kerroimme huonoja juttuja (pojat) ja yritimme saada torkuttua hieman.
Charlotessa Brandy ja Meier olivat meitä vastassa ja saimme ahdettua kaikki kuusi ihmistä ja meidän kolme isoa matkalaukkuamme Brandyn autoon. Onneksi amerikkalaisilla on isot autot! Brandyn Trail Blazerista oli ilmastointi rikki niinpä saimme nauttia paahtavasta 36 asteen helteestä kahdenkymmenen minuutin matkan ajan ikkunat auki. Sellaisen havainnon teimme, että kymppirekkarikisaa täällä on vaikeaa käydä, sillä suurimmassa osassa rekkareista on neljä numeroa ja lähes aina niistä tulee yli kymmenen. Aiommekin siis pelata "keltainen auto" -peliä.
Brandyn talolle päästyämme kello oli meille jo 11 illalla ja olisimme kovin mielellämme painuneet pehkuihin. Aikaeroon tottumisen takia oli kuitenkin pakko yrittää pysytellä hereillä ja keksiä jotain tekemistä. Brandyn piti mennä johonkin työtilaisuuteen ja omaa autoa meillä ei vielä ollut, niin
lähdimme nanny Briannan ja Meierin mukaan Meierin uintikisoihin. Kaikkein mieluiten olisimme pulahtaneet altaaseen itsekin, mutta se ei ollut mahdollista. Keskityimme siis nuokkumaan ja kannustamaan Meieria.
Illalla poikien vielä tutustutta Meierin miekkoihin ja muihin leluihin, ei unta tarvinnut kauaa odotella.
Riikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti