Jeeppi alle ja menoksi

Tänään aamulla saimme olla hetken keskenämme kun Brandy oli töissä ja Brianna ja Meier uintiharkoissa. Heittelimme koripalloa pihalla, bloggasimme eilisestä ja ihmettelimme keittiövälineitä. Tällaiset hetket, jolloin voi puhua pelkästään suomea, ovat tärkeitä jatkossakin.

Kun Meier tuli kotiin, annoimme hänelle Afrikan tähden ja opetimme pelaamaan.

Lounaalla kävimme yhdellä bisnesalueella isojen talojen ja melkein yhtä isojen mustien lasi-ikkunoiden keskellä. Ravintola oli tasokas ja suurin osa asiakkaista oli alueella työskenteleviä. Silti hintataso oli ihan kohtuullinen ja  koko seurueemme söi 60 taalalla kanasalaattia, pizzaa, hampurilaisia. Ravintolan terassilla innostuimme pelaamaan perinteistä corn holea, jossa Santeri oli joko tosi taitava tai varsinainen tuuriturska.

Iltapäivällä kävimme hakemassa vuokra-automme ja ei kyllä saatu sitä mitä tilattiin. Meidän piti saada 'Jeep Grand Cherokee or similar' ja Jeeppi tuo auto kyllä on, mutta Grand sanaa siitä ei voi käyttää. Täytynee tehdä joku reklamaatio, sillä road tripillä meille tulee tuossa autossa ahdasta. Onneksi on juristi apuna.

Muuten kaikki sujui hyvin ja amerikkalaiseen liikenteeseen oli helppoa taas sujahtaa, kunhan vain muisti, että oikealle saa kääntyä punaisillakin. Saimme tänään todistaa kohtausta suoraan amerikkalaisesta poliisisarjasta. Meidän piti seurata Briannan autoa, mutta yhtäkkiä väliin tuli ensin kaksi autoa ja sitten vielä poliisiauto Briannan perään. Hetken kuluttua poliisiauto laittoi vilkut päälle ja ohjasi Briannan sivutielle ja me tietysti perässä. Ajoin vähän kauemmaksi ja jäimme seuraaman mitä tapahtuu. Pettymykseksemme mitään kunnon pidätystilannetta ei tullut. Tsekkasivat vain ajokortin ja huomauttivat toimimattomista valoista.

Kävimme tänään parissakin puhelinkaupassa, kun tarkoituksena on ottaa paikallinen prepaid-liittymä vanhaan iPhoneeni. Ensimmäisessä oli todella mukava tyyppi palvelemassa, mutta hän ei voinut auttaa meitä (en tiedä miksi). Ystävällisesti hän kuitenkin ohjasi meidät toiseen liikkeeseen. Toisessa liikkeessä myyjä käski puhelimen nähtyään meidän soittaa operaattorillemme suomeen ja pyytää avaamaan lukittunut sim-kortti. Sitten hän kuulemma voisi auttaa. Me kävelimme liikkeestä ulos ja näpyttelin koodin ja avasin puhelimen. Ihanko oikeasti paikalliset eivät voi itse avata puhelimensa sim-kortin lukitusta? Muutenkin täällä olisi Saunalahti missionareille töitä, sillä liittymä kuukaudeksi rajoittamattomilla puheluilla ja 1 gigalla dataa maksaa 45 taalaa ja sama 3 gigalla 60 taalaa. No topless data here :-).

Illalla juhlimme Brandyn yhtiökumppanin synttäreitä ravintolassa pienen seurueen kesken. Pojat löysivät yhteisen sävelen muiden lasten kanssa, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Alamme olla aika väsyneitä aikaerosta ja matkustamisesta, joten ruoka ei meille kovin hyvin maistunut, mutta muuten oli kyllä kiva ilta.

Riikka