Rohkeita poikia ja ylpeä äiti

Amerikkalaislasten kesään kuuluvat kesäleirit. Osa lapsista on leireillä koko kesän lukuunottamatta vanhempien parin viikon kesälomaa, sillä täällä lapset eivät voi olla yksin kotona. Myös kotiäitien lapset ovat useilla leireillä kesän aikana. Niinpä halusin myös meidän isompien poikien kokevan amerikkalaiset leirit, puolipäiväisinä kuitenkin.

Tiedän omasta kokemuksesta, kuinka haastavaa vieraskieliseen ympäristöön hyppääminen on, mutta toisaalta se on hyvä ja tehokas tapa oppia kieltä. Itse olin todella hermostunut eilen, kun veimme Reginan kanssa pojat leirille ensimmäistä kertaa. Yritin peitellä sitä pojilta ja sanoin vain, että jos tuntuu rankalta, niin muistavat että 4 tuntia menee ohi nopeasti. Kävimme Henkan kanssa välillä vakoilemassa poikia ja hyvin he näyttivät pärjäävän.

Kun alkuvuodesta rupesin etsimään pojille sopivia leirejä, tuntui se aivan mahdottomalta tehtävältä sillä leirejä oli Charlotessa tarjolla niin paljon. Kun ystäväni Regina tarjoutui ilmoittamaan pojat heidän lähellä olevan YMCA:n leireille, jotka ovat suosittuja ja kohtuuhintaisia, niin se kuulosti oikein hyvältä.

Santeri on nyt siis sirkusleirillä ja se vaikuttaa oikein hyvältä. Poikia leirillä on kahdeksan ja taitotasoltaan Santtu on aika vahvoilla. Se oli tavoitteenakin, ettei kuormitus kasva liian suureksi, koska englannin kieli on haaste joka tapauksessa. Samassa salissa leireilevät myös jumpparit ja cheerleaderit, joten vauhtia näyttää riittävän, mutta leirit vaikuttavat hyvin organisoiduilta.

Rasmus puolestaan on korisleirillä ja sen leirin taitotaso näyttää olevan ehkä liiankin alhainen. Muut eivät pelaa aktiivisesti koripalloa ja Rasmus on vielä selkeästi muita isompi. Valmentaja, joka itse pelaa korista yliopistojoukkueessa, tuntuu kuitenkin oikein mukavalta ja hän antaa Rasselle yksilöllistä opetusta.

Hain siis eilen kaksi leveästi hymyilevää poikaa pois leiriltä ja eiköhän koko viikko siis suju ihan hyvin. Leiriltä noutaessa piti muuten todistaa oma henkilöllisyys ja hauskaa oli "drive-thru" -noutomahdollisuus. Vanhemmat voivat siis ajaa koulun oven eteen ja esittää ikkunasta  henkilöllisyystodistuksensa ulkona olevalle henkilölle, joka sitten soittaa radiopuhelimella sisälle ja lapsi saatetaan ulos. Niin amerikkalaista!

Poikien leirin aikana minä ja Henkka pidimme kahdestaa uimakoulua YMCA:n altaalla. Sekä sisä- että ulkoaltaat olivat auki, mutta isossa ulkoaltaassa pidettiin uimaleiriä, joten siihen ei päässyt. No 3ft syvyinen lastenallas sopi meidän tarkoitukseen oikein hyvin. Henkka edistyy huikeaa vauhtia, ja ihan kohta voitaneen sanoa hänen osaavan uida. Meillä on nyt viikon ajalle jäsenkortti YMCA:lle, joten eiköhän meitä siellä altaalla muinakin aamupäivinä nähdä.

Leiripäivän jälkeen korispelit jatkuivat kotipihalla, kun Daniel haastoi minut ja Rasmuksen heittoskabaan. Kivaa se oli, erityisesti siksi, että selkä ei ole enää yhtään kipeä, mutta en minä noille teinipojille noissa hommissa enää pärjää. Illalla Waitit lähtivät uintikisoihin ja me jatkoimme uintiharjoituksia heidän naapuruston altaalla.