Kahden ja puolen tunnin ajon jälkeen saavuimme Amish Countryn tienoille. Aluksi emme olleet varmoja olimmeko siellä jo, mutta sitten vastaan körötelleet hevoskärryt kertoivat meidän olevan perillä. Emme aluksi erottaneet amish-asumuksia muista, mutta pian silmä oppi löytämään ne. Olimme etukäteen opiskelleet vähän ja tiesimme amishien olevan ihan varakasta, mutta vaatimatonta väkeä ja se näkyi maatiloissakin. Ne olivat todella isoja muihin verrattuna, mutta taloista puuttuivat kaikki koriste-elementit sekä pihoilta kukkaistutukset. Tajusimme aika pian myös, että ne talot joissa oli pitkä kelattava vaijeri talon ja piharakennuksen välillä pyykkinaruna tai ihan vain pitkä pyykkinaru pihan poikki, olivat amishien koteja. Hehän välttävät sähkön ja kaikkien sähkökäyttöisten laitteiden käyttöä, joten pyykitkin kuivataan tietenkin ulkona.
Amisheja näimme valitettavan vähän ja silloinkin tuli vähän syyllinen olo - ihan kuin olisimme olleet eläintarhassa sen asukkaita töllistelemässä. Kuitenkin näimme todeksi sen, mitä olimme lukeneet: heidän vaatteensa ovat valkoisia, sinisiä, harmaita tai viininpunaisia, naisilla on pitkät mekot ja valkoiset hilkat, miehillä ja pojilla on henkselit ja aikuisilla miehillä on pitkät parrat.
Amish countryn jälkeen suuntasimme taas kohti Isoa Omenaa. Pojat ihmettelivät tietulliasemia, joita tällä matkalla oli useita ja yhteensä maksoimme tänään n. $25 tiemaksuja. Tiet olivat kyllä leveitä, molempiin suuntiin meni neljä tavallista kaistaa ja lisäksi keskellä kaksi express-kaistaa molempiin suuntiin. Sellaisia ruuhkia ja hidasta etenemistä, niin kuin sunnuntaina Washingtoniin ajaessa, ei tänään ollut ja saavuimmekin majoitukseemme jo ennen puoli viittä.
Majapaikkamme on täälläkin airbnb ja se sijaitsee New Jerseyn puolella kuubalais- ja kolumbialaiskaupunginosassa. Meininki täällä on kuitenkin rauhallisen leppoisa ja siksi kanadalainen isäntäparimmekin aikanaan tänne muutti. Talolta on n. puolen tunnin bussimatka Times Squarelle. Asumme siis kaksikerroksisessa talossa, jonka takapihalla on toinen samanlainen, jossa kanadalaiset asuvat. He vaikuttivat oikein mukavilta, ystävällisiltä ja avuliailta ja ehdottivat jopa yhteistä grillausta perjantai-iltana.
Kävimme vilkkaalla lähikadulla olleessa kolumbialaisessa supermarketissa ostoksilla ja se oli todella mielenkiintoinen kokemus. Minulle tuli siitä mieleen Haagin ajat. Kaupassa kuului eloisa puheensorina (pääsääntöisesti espanjaa) ja esillä oli monia raaka-aineita, jotka olivat meille ihan vieraita. Siellä oli vielä vanhan ajan lihatiski, jonka takana oli ainakin viisi miesmyyjää. Kunnon siansorkkiakin olisi ollut saatavana, mutta me tyydyimme kuitenkin kokkaamaan helppoa ja nopeaa pastaa.
Iltaruoan jälkeen kävelimme n. kilometrin matkan Hudson-joen rantaan. Katu meni pienen nyppylän yli juuri ennen joelle saapumista ja nyppylälle noustessa Manhattanin pilvenpiirtäjät ihmestyivät näköpiiriin. Ihan huikeaa ja jotenkin epätodellista!!!! Ihastelimme Upper West Siden ja Chelsean talojen arkkitehtuuria ja odottelimme kun ilta hämärtyi ja näimme Manhattanin valot. Odotukset seuraavia päiviä kohtaan ovat korkeat, mutta toisaalta meinaa tulla ahdistus, että mitä tuosta nähtävyyspaljoudesta nyt sitten valitsisi kierrettäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti