Torstaiaamuna lähdimme ajelemaan kohti rantaa omalla porukalla. Matka kesti noin viisi tuntia ja ajoimme sen parilla pienellä pysähdyksellä, ruokakin otettiin drive-innistä. Pikkuveljeni Nick ja Sam olivat lähteneet rannalle jo tiistaina ja vanhempani (Mamma ja Pappa Matthews), miniänsä Alaura sekä kolme pojantytärtä tulivat perjantaina. Tiesin etukäteen, että majoitumme kauempana rannasta, mutta en tiennyt että olisimme sotilastukikohdassa. Perheen kaikki pojat ovat olleet armeijassa, Peter tälläkin hetkellä Koreassa ja Sam Alaskassa (tosin nyt lomalla täällä) ja he kaikki ovat myös Afganistanin kävijöitä.
 |
| Kuski, kartturi ja ruokahuoltajat |
Siksi he saivat meille edullisen majoituksen Cherry Pointin sotilastukikohdasta. Portilla vartioineet sotilaat olivat vähän ihmeissään ulkomaalaisen kohdalla, mutta vartin selvittelyn jälkeen he antoivat meille kulkuluvan sunnuntaihin saakka. Cherry Point on kuin pieni kaupunki, jossa on sotilasalueiden lisäksi kauppoja, koulu, asuinalueita, ravintoloita (myös Mäkkäri), baareja, elokuvateatteri, kuntoilupaikkoja, palolaitos - siis ihan kaikkea mitä ihminen tarvita saattaa. Ja siis myös hotelli jossa asuimme.
Perjantaina Sam, Nick ja me menimme parin tunnin ajomatkan päähän Wilmingtoniin vesipuistoon. Se oli aika vaatimaton, mutta kaikki pojat löysivät liukumäkiä, joissa ylittää taas itsensä. Isommat pojat kävivät veljieni kanssa half pipe -vesiliukumäessä ja Henkka meni korkeaan rengasliukuun jossa oli matkalla kirnu. Isommat pojat ottivat myös Samin ja Nickin kanssa varmaan tunnin taistelut renkaissa aaltoaltaassa ja miehet olivat ihan puhki sen jälkeen ja vielä tänäänkin.
 |
| Minä ja viisi miestä lounaalla. |
Tänään lauantaina olimme kaikki Atlantic Beachilla. Nick tiesi hyvän, siistin ja rauhallisen rannan, jolle menimme. Me kaikki vesipuistossa olleet olimme polttaneet itseämme enemmän tai vähemmän eilen vesipuistossa, joten kuumalla rannalla olo ei ollut kauhean houkuttelevaa. Jonkin aikaa jaksoimme leikkiä aalloissa ja Nick opetti isompia poikia lainelautailemaan. Kolmen tunnin jälkeen me olimme jo valmiita lähtemään, mutta isäntäväkemme jäi vielä rannalle.
 |
| Baby Evelyn |
 |
| Santtu ja Leilani |
 |
| Minä, Henkka ja Ava |
Kävimme hotellihuoneessa vähän lepäilemässä ja pojat kävivät kokeilemassa armeijan kuntorataa. Illaksi menimme taas rannalle, söpöön Beaufortin pikkukaupunkiin, josta tuli mieleen Naantali. Erona oli kuitenkin hiostavan kuuma ilma vielä myöhään illallakin ja ihmisiä oli paljon enemmän. Kävelimme ja kiertelimme pienissä putiikeissa ja katselimme veneitä laitureissa grilliruoan tuoksun tullessa nenään laiturialueen ja rantakadun ravintoloista. Kävimme syömässä päivällisen vanhaan postitoimistoon tehdyssä ravintolassa ja jälkkäriksi ostimme frozen yogurtit pienestä jäätelöputiikista. Pienemmät pojat pitäytyivät päivällisellä totuttuun tapaan chicken tendereissä ja hampurilaisessa, mutta minä ja Rasmus otimme kalaruoat, niin kuin rannalla kuuluukin. Illan päätteeksi jammailimme vielä elävän blue grass -musiikin tahdissa rantapromenadilla.
 |
| Nick-veli kolmen tyttärensä kanssa |
 |
| Kortinpeluuta ravintolassa Mamma ja Pappa Matthewsin kanssa |
 |
| Elävää musiikkia rannalla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti