Jäähyväiset

Niin se vain viisi viikkoa meni ja tuli aika jättää Hickoryn ja Charlotten seutu sekä ystävät siellä taakse ja lähteä road tripille. On kyllä aika hienoa, että vaihto-oppilasvuodestani on kulunut 25 vuotta ja edelleenkin pidän yhteyttä perheen ja joidenkin ystävien kanssa. Siksi jäähyväiset eivät tälläkään kerralla tuntuneet lopullisilta, vaan uskon että taas joskus jossain tavataan. Samaan aamuun liittyi muitakin lähtemisiä, sillä pikkuveljeni Nick lähti kahdeksaksi viikoksi (!!) kertausharjoituksiin kahdeksan tunnin ajomatkan päähän Alabamaan. Aika hurjaa kun perheessä on 3 alle viisivuotiasta lasta.

Tämän päiväisen ajomatkan varrella pysähdyimme ennalta sovitusti Tanger Outletissa. Hinnat ja dollarin kurssi eivät ole samalla tasolla kuin viime vierailulla, mutta joitakin hyviä ostoksia teimme silti. Sakke osti muutaman parin kenkiä ja valikoimaa oli enemmän kuin yksi pari, toisin kuin Hyvinkäällä usein. Henkka löysi täältä sen kesän tärkeimmän ostoksen: koulurepun. Jokainen kuitenkin sai jotain ja Tommy Hilfiger -kauppa ei pettänyt tälläkään kertaa. Ainoa pettymys oli se, että Ann Taylor -kaupan (jota olin odottanut koko reissun) ikkuinoissa oli isot tarrat, joissa luki "coming soon".

Reilun neljän tunnin autossa istumisen jälkeen lähestyimme Wilmingtonin rantakaupunkia. Hieman jännitti, että millainen ensimmäisestä airbnb-kokemuksestamme tulisi. Airbnb:n sivulla oli ihan viehättäviä kuvia, mutta googlen street view:ssä asumus näytti pahaiselta hökkeliltä. Sama oli kokemus tänne saapuessakin. Ulospäin mökki ei näyttänyt kovin houkuttelevalta, mutta sisältä tämä on ihan kiva. Sisään astuessa vastaan tosin hyökkäsi kovin kostea ilma ja sen mukainen haju. Mökissä on kolme makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta, keittiö, olohuone, kodinhoitohuone sekä eteinen/työtila. Takapiha ja terassi ovat aika hoitamattomia, mutta sehän on meille tuttua. Grilli on ihan hyvä, mutta saa nähdä ehdimmekö toteuttamaan yhden Saken matkatoiveista: grillata takapihalla Budweiseria juoden ja samalla naapurin kanssa aidan yli huudellen :-D

Lähdimme saman tien tsekkaamaan Wrightsville beachin, joka on muuten saanut nimensä Wrightin veljeksistä, joka elivät näillä seuduilla ja ensimmäisinä ihmisinä lensivät lentokoneella. Biitsi on ulkoriutalla ja sinne mennään Intracoastal Waterwayn yli. Isoja rantataloja on vierivieressä kaikilla kolmella rannalla. Rannoille pääsee talojen pihoista tai niiden väleistä meneviä julkisia polkuja pitkin. Ranta oli siisti ja hiekka tosi hienoa. Se, mikä täällä on meidän mielestä tosi tylsää ja poikkeaa eniten eurooppalaisista rannoista on, että rannoilla ei ole mitään kahviloita, ravintoloita tai kauppoja. Perheet tulevat rannoille isojen kylmälaukkujen sekä aurinkovarjojen ja telttojen kanssa, ja tuovat kaiken tarvitsemansa ruoan ja juoman mukanaan. Jos jotain ruokaa tai juomaa haluaa, täytyy melkeinpä lähteä autolla mantereen puolelle. Ulkoriutalta löysimme vain kaksi ruokaravintolaa, yhden juomabaarin ja yhden jätskibaarin. Toisessa ruokaravintolassa kävimme syömässä ja ruoka oli hyvää, joskaan luonnollisestikaan ei mitään halpaa. Sakke söi tonnikalaa, minä rapuja ja lapset pastaa, burgeria ja fish and chipsejä.